René Descartes (1596-1650)

René Descartes

René Descartes [deka'rt] oli ranskalainen filosofi, matemaatikko ja luonnontieteilijä. Hän syntyi vuonna 1596 ja kuoli vuonna 1650. Hänen latinankielinen nimensä on Renatus Cartesius.

Descartes kasvatettiin kuuluisassa jesuiittojen johtamassa La Fléchen koulussa. Siellä hän tutustui tomistiseen teologiaan ja uusiin luonnontieteellisiin keksintöihin. Koska hän kuului aatelistoon, hän oli kokeillut myös sotilaselämää. Vapaaehtoisena ja omalla kustannuksellaan hän oli palvellut ensin Hollannissa ja myöhemmin vielä Saksassa.

Vuodesta 1629 lähtien Descartes asettui asumaan Hollantiin, jotta hän siellä voisi rauhassa keskittyä kokonaan filosofisiin ja tieteellisiin harrastuksiinsa. Sieltä hän muutti vuonna 1649 Ruotsin kuningattaren Kristiinan kutsusta Tukholmaan. Tuohon aikaan tuli muotiin varsinkin aateliston naisten keskuudessa descarteslainen filosofia ja hänen sanontojensa käyttö yleistyi huomattavasti. Descartes'een piti Tukholmassa nousta joka aamu kello viisi ja mennä kuninkaalliseen kirjastoon, jossa hän kävi filosofisia keskusteluja kuningatar Kristiinan kanssa. Saatuaan valmiiksi kuningatar Kristiinan alullepaneman suunnitelman erityisen tiedeakatemian perustamisesta, jonka johdossa olisi Descartes itse, hän sairastui keuhkokuumeeseen ja kuoli yhdeksän päivää myöhemmin.

Kuten Bacon, aloitti Descartes myös filosofointinsa omin päin koettamalla ensiksi vapautua kaikesta siitä valhetiedosta, jota ihmisen on tapana raahata mukanaan koko elämänsä. Myöskin hän, taas kuten Baconkin, epäili epätäydellisillä aisteillamme tehtyjen havaintojen arvoa. Descartes tutki paljon itseään ja ryhtyi taistelemaan kaikkea älyllistä itsepetosta ja ja siveellistä teeskentelyä ja ulkokultaisuutta vastaan.

Hän teki sellaisen päätelmän, että vaikka me unessa havaitsemme paljon, se ei silti ole todellisuutta. Onko meillä sitten mitään todellista todistusta siitä, että toinen aistimus on todellisuutta, toinen ainoastaan unta? Ei ole, vastaa Descartes. "Valveillaolo ja uni muistuttavat toisiaan niin suuresti, etten tiedä, enkö ehkä juuri tänä hetkenä näe unta." Descartesin loppupäätelmä kuuluukin: "On epäiltävä kaikkea."

Mutta sofistien lailla hän ei pysähdy tähän - Descartesilla epäily on ainoastaan positiivisen ajattelun lähtökohta. Tietoamme epäillessään hän löytää sentään jotakin luotettavaa, nimittäin epäilijän itsensä tai paremminkin hänen sielunsa: "Ajattelen, siis olen", eli latinaksi "Cogito, ergo, sum." Tuosta väitteestä tuli Descartes'in filosofian perusta. Seuraava askel Descartesin ajattelussa on väite: "Kaikki mitä selvästi tajuan, on totta."

Descartesin filosofian mukaan ihminen koostuu kahdesta osasta, sielusta ja ruumiista. Sielun olemus on puhdasta ajattelua, jota häiritsee yhteys ruumiiseen. Hän toteaa: "Ainoana pyrkimystesi päämääränä olkoon itsehillintä."

Home Page